Suuntanaomavaraisuus 2021.
Myöhästynyt postaus maaliskuulta, joka ei vaan silloin saanut tuulta alleen ja kirjoitusinto oli jossain syvällä lankojen alla =D. Kun kevät on saapumassa ja langat pikkuhiljaa hautatuvat koreihin ja puikot tippuvat käsistä pihahommien edessä, on hetki, jolloin koneen edessä töissä jää pohtimaan omavaraistelua taloudellisesta näkökulmasta.
Meillä kurkistetaan postauksessa vaate- ja harrastepuoleen;
Juuri talvivälineitä poislaittaessa luetteloin mitä hiihtimiä meiltä löytyy ja samalla tuota listaa luodessa tuli selväksi mitä tulemme tarvitsemaan. Saman tempun tein luistimille. Pieneksi jääneet tavarat lähtevät kiertoon ja uusia hommataan tarvittaessa. Osa talvilajeista on meillä välineurheilua, ihan huonoimmasta päästä suksia ei viitsi ostaa sillä meillä ei pertsaa hiidetä, niin luistelusukset aiheuttavat monojen ja suksien kohdalla pienen menoerän (ok, 5v. hiihtää pertsaa, mutta 11- ja 14 -vuotiaat luistelevat, samoin minä. Näissä panostamme laatuun, sillä luisteluhiihto vääränpituisilla suksilla tai sauvoilla tai liian suurella jäykkyydellä suksissa tekee hiihtämisestä varsin epämiellyttävän kokemuksen.
Jääkentällä luistelussa en niinkään panosta luistimiin, kaikilla on hokkarit jo oikean tekniikan oppimisen vuoksi, terät ovat myös teroitettu, sillä eteläisillä leveyksillä osa luistelusta suoritetaan jäähallissa ja jään ollessa hallissa huomattavasti kovempaa tylsät luistimet eivät ole vain harmin paikka vaan totaalinen katastrofi.
Koska harrastuvälineiden järjestämisestä, järkeistämisestä ja poislaitosta innostuneena kävin myös vaatekorien kimppuun; pienet vaatteet lähtevät eteenpäin, erillisistä kasseista ja laatikoista kaivetaan serkkujen nyt sopivia vaatteita käyttöön. Meillä on onnea, sillä kuopuksella on tyttöserkkuja, joilta tulee P_A_L_J_O_N vaatteita kiertoon meille. Ainoita mitä ostan ovat ulkovaatteet ja kengät. Katselin meidän tämän vuoden talvihaalaria ja totesin sen olevan armotta pieni ensisyksynä, niinpä oman kylän kirppisryhmästä nappasin meille teknisen haalarin a 5€.
Kenkiä tuli myös kevään alesta hommattua, esikoisen vastaväitteistä huolimatta; kaveri joka kasvatti itseään maatamyöten vuodessa 4 kengänkokoa sai ensi välikauteen/ talveen uudet nahkakengät kokoa 44 (nämä hyvin huollettuna ovat parhaillaan vuosikymmenen kestävät ja jalalle erinomaiset, joten en pidä kallista hankintahintaa pahana). Pienin sai myös (toivottavasti) ensitalveksi kengät, jotka aikanaan jatkavat eteenpäin, kunhan pieneksi jäävät.
Yritän olla ajan hermolla ja vähän etukäteen hommata tarvittavaa vaatetusta, jotta talvi ei pääsisi yllätämään tai kesäkään sen puoleen. Mm. oman kylä roskalavaryhmästä bongasin tämän talven haalarin, joka oli enemmän kuin hyvä ja nyt lastenvaateryhmästä ensi talveen tuon haalarin.
Isompien kohdalla varustautuminen tosin on, hieman haastavampaa, kun esikoisella on kasvupyrähdys menossa ja keskimmäisellä sitä juuri odotellaan. Pieni tuntuu kasvavan tasaisemmin, katsotaan osuiko arvio kohdalleen, vai mentiinkö metsikköön.
